torstai 12. lokakuuta 2017

Mitä teet kun ne tulee

Taas on koittanut se aika vuodesta kun lehdet kellastuvat puissa, viimeiset lämpimät päivät ovat vain historiaa - ja hirvikärpäset kaivautuvat koloistansa kohti ponin karvaisia lautasia. Kautta aikojen Milkyn pientä maailmaa on mullistanut kaikki mahdolliset hyönteiset, mutta jopa hevospaarman kokoisen lihansyöjän päihittävät hirvikärpäset. Olen ehkä kertonut muutaman tarinan liittyen Milkyn ötökkäkammoon, mutta mieleeni tuli muutama uusikin juttu viikonloppuna taas palattuani loppukäyntejä kävelemästä Milkyn kanssa. Matka taittui suurinpiirtein kolmella jalalla, koska toista takasta tarvittiin potkimaan mahassa kipittänyttä hirvikärpästä hengiltä. Lisäksi tilanteeseen liittyi raivokas hännällä piiskaaminen, joka jatkui niin kauan kunnes tulin selästä alas ja poistin kammottavuuden herran herkästä vatsanahasta. 

13087300_541939115988305_372004833057655435_n

Aivan alkuaikoina kun Milky muutti meille kotipihaan maastoilimme paljon, koska kenttää ei vielä ollut. Lähimetsissämme sijaitsi paljon ihania polkuja joita pitkin kipittelimme ja seikkalimme. 5-vuotias Milky oli ehkä maailman ihanin maastoratsu, mutta sitemmin lähimetsissämme oli isoja hakkuita, joten kaikki nuo metsäpolut ovat vain historiaa. 

Ensimmäinen kokemukseni Milkyn hirvikärpäskammoon liittyykin muuan metsäpolkuretkeen, jolloin en vielä osannut yhdistää ponin yhtäkkistä suivaantumista noihin pieniin ötököihin. Ravailimme polkua pitkin rauhassa kun Milky alkoi pukitella ja hyppiä kuin mikäkin hullu. Siihen aikaan jo hieman rauhoittuneelle ja tasoittuneelle ponille tuo oli täysin outoa käytöstä ja kauhistutti minua. Luulin lähinnä, että meitä lähestyy puistikosta jokin hirven tai karhun kaltainen otus, mutta matkanteko päätyikin aivan jonkun muun takia.

Noihin samoihin aikoihin syksyllä ponien pihaton rakentaminen alkoi olla loppusuoralla ja isäni olikin tikkaiden päässä asentamassa pihaton laipioon vanerilevyjä kun Milky saapui pihattoon. Milky on varsinainen apumies aina työssä kuin työssä, joten oletettavaa oli, että naulapurkki tulee pian kaatumaan ja porakoneen johto olemaan jonkun herran suussa, mutta mitään oletettavaa ei taphatunut, vaan Milky peruutti päin kolmiotikkaita siten, että isäni oli lähellä lentää alas. Aluksi poni sai tietysti toruja moisesta käytöksestä, kunnes ponin tunkiessa peräänsä erittäin intensiivisesti päin tikkaita pyllyn päällä näkyi kipittävän pieni hirvikärpänen. Tuon kipittäjän poistamisen jälkeen poni vain huokaisi ja poistui pihatosta yhtä vikkelästi kuin oli sinne saapunutkin.

IMG_20170930_172821
"Tunnenko jonkun kipittämässä selkääni pitkin?!"
Valitettavasti silloin kun poni ei löydä ihmistä avuksi poistamaan pikku riiviöitä itsestään, saattaa herra laukata tarhassa ties millaista kuviota ja yrittää hakata turvallaan ötökkää hengiltä. Kesäaikaan Milky tykkää olla kesäkauden ötököitä piilossa pihatossa, mutta hirvikärpäsiin tämä keino ei tietenkään toimi niin hyvin, koska ötökät piiloutuvat karvan sisään tiiviisti. Pieni ekstraurheilu ei tietenkään ole pahitteeksi, mutta epätoivo on hyvin vahva tuossa juoksentelemisessa.

Nykyisin ongelma ei ole niin häiritsevä tietysti, mutta aikanaan moni valmennuskin meni pilalle hirvikärpästen takia. Milky ei vain pääse yli eikä ympäri asiasta, että jokin kipittää pitkin sen nahkaa. Jos hirvikärpästä ei saa poistettua (ja jokainen tietää, että ruskean paksun karvan seasta ötökän löytäminen ei ole aina helppoa) jatkaa Milky hännällä huiskaamista ja jaloilla potkimista loputtomiin. 

Tiedättekö Milkyn sielunkumppaneita, joille villiponin elämä ei olisi liiallisen mukavuudenhalun takia mahdollista? Olisi hauska kuulla jos teiltä lukijoilta löytyisi vastaavanlaisia kokemuksia niin hirvikärpäsistä tai muista hevosten maailmaa mullistavista asioista.

4 kommenttia:

  1. Samaistun! Meinasi kerran henki lähteä (hevosen mielestä) kun hirvikärpänen hyökkäsi kesken lenkin. Hevonen rupesi potkimaan mahaansa ja ryysäämään. Pääsin kuitenkin alas ja sain kärpäsen pois, mutta sen verran aktiivisesti takajalka polki, että pari kertaa meinasi osua itseeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milkylle löytyy siis sielunkumppaneita! Toivotaan, että hirvikärpäskausi päättyisi mahdollisimman pian :)

      Poista
  2. Vette on kans todella herkkä hirvikärpästen (ja muidenkin ötököiden) suhteen. Se on muutenkin tosi herkkä-ihoinen, mutta hirvikärpäset aiheuttaa vaihtelevan asteista kiukustumista, joka ei lopu ennen kuin hirvikärpänen on poistettu kiusaamasta.

    VastaaPoista